Nämä kahdeksan hyönteislajia ovat pian tulossa ruokapöytääsi

 

Parhaiksi ruokahyönteisiksi on tarjolla yli 2000 ruoaksi soveltuvaa lajia. Lajit, jotka tulevaisuudessa levittyvät länsimaalaisille markkinoille, määrittyvät muutaman kasvatusteknisen kysymyksen perusteella.

Oli kyseessä sitten hyönteiset tai perinteisemmät ruoat, valintakriteereihin kuuluvat maku, suutuntuma, ulkonäkö ja hinta. Lisäksi huomioidaan mielikuvat ja kulttuurisidonnaiset kysymykset. Esimerkiksi Intiassa lehmää on lautasella harvoin, länsimaissa sama koskee hyönteisiä.

Yksi hinnaltaan halvimpia hyönteisiä kasvattaa ja syödä laajamittaisesti olisi mustasotilaskärpänen. Mutta sen minkä tämä mätänevää biomassaa syövä kärpäsen toukka voittaa hinnassa, häviää se moninkertaisesti muissa kategoriossa.

Ensimmäinen määrittävistä kysymyksistä on hyönteisen ruokavalio. Lajin tulee olla kasvissyöjä. Jos laji syö ruoakseen toisia hyönteisiä, tuotantoprosessi moninmutkaistuu ja kallistuu tarpeettomasti: Kaksi lajia pitää kasvattaa, mutta vain toinen voidaan myydä. Hyönteisruokateollisuutta kehittyneempi hyönteisala on tuholaistorjunta, joka keskittyy erityisesti hyönteisiä syöviin hyönteisiin. Ala on ainakin toistaiseksi yrittänyt turhaan ruokkia näitä lajeja menestyksekkäästi sijaisravinnoilla.

Mitä merkitystä on sitten hyönteisen fyysisillä ominaisuuksilla? Keskeistä on, minkä kokoinen yksilö on ja miten nopeasti se lisääntyy. Ensinnäkin ihmisravinnoksi sopivan hyönteisen tulee olla sen verran kookas, että niiden käsittely ja hallinta on helppoa. Isosta koosta ei ole toki hyötyä, jos lisääntyminen on hidasta. Hyönteistaloudessa, niin kuin kaikessa ruokateollisuudessa, kun on kyse lopputuotekilojen kerryttämisestä.

Kasvatuksen helppous on itsestään selvä vaatimus, mutta mikä tekee kasvattamisestä helppoa? Hyönteislajista tehdyt tieteelliset tutkimukset auttavat vastaamaan tähän kysymykseen. Hyönteisen yleisyys muiden kasvattajien farmeilla on myös tärkeää, sillä munia tulee vaihtaa geenipoolin vahvistamiseksi ja useat yhteistyökumppanit vähentävät myös tuotantoketjun riskejä. Lisäksi monipuolinen ja yksinkertainen ruokavalio helpottavat kustannuksien kanssa.

Laajamittaisesta kasvattamisessa hyönteiset kasvatetaan mahdollisimman suurissa yhteisöissä. Tämä saattaa altistaa hyönteiset stressille, joka voi johtaa altistumiseen taudeille ja kannibalismiin. Vain lajit jotka luontaisesti elävät isoissa yhteisöissä tulevat soveltumaan laajamittaiseen kasvattamiseen.

Toisin kuin voisi kuvitella, hyönteisten kyvyllä muuttaa ruokaa kehon massaksi eli rehun hyötysuhteella ei ole kovin suurta merkitystä. Toki hyönteislajien välillä on eroja asian suhteen, mutta rehun hinnan vaikutus kokonaisuuteen on selvästi pienempi kuin tässä kirjoituksessa esittelyt vaatimukset.

Seuraavat kahdeksan lajia täyttävät listatut vaatimukset, ja joiden teollinen kasvatus on aloitettu:

Advertisements

Eläinten oikeudet koskevat myös hyönteisiä: Nämä asiat on otettava huomioon

Ihmiset ovat tekopyhiä eläinoikeuskysymyksen edessä. Kotieläimiä rakastetaan ja niiden hyvinvointiin laitetaan paljon aikaa ja rahaa koska ne ovat söpöjä ja ne pystyvät osoittamaan kiintymystä. Villit rotat ja käärmeet eivät saa meiltä samanlaista kohtelua, saati sitten torakat, hämähäkit tai jauhomadot.

Tämä lähtökohta tulee ymmärtää kun pohdimme laajamittaista hyönteisten kasvatusta. Tulevaisuuden hyönteisfarmit eivät välttämättä tarjoa enää eettistä ympäristöä hyönteisille, mutta onko siitä meille mitään merkitystä?

Keskustelu hyönteiskasvatuksen eettisyydestä on alkanut myös Suomessa ja keskustelu pyörii paljon hyönteisten kognitiivisten kykyjen ympärillä; kuinka paljon ne ymmärtävät ympäristöstään ja kuinka paljon ne tuntevat kipua.

Tutkimukset aiheesta eivät pysty antamaan suoraa vastausta: Toisaalla on osoitettu että toukat pyrkivät pakoon kuumaa sädettä, toisaalla on nähty kuinka hyönteinen jatkaa ruokailua vaikka sitä itseään syötäisiin.

Oli vastaus kipukysymykseen mikä tahansa, on muistettava että vapaus kivusta on vain yksi niistä viidestä vapaudesta, joihin myös Suomen eläinsuojelulainsäädäntö perustuu. Myös esimerkiksi vapaus normaaliin käyttäytymiseen sekä vapaus nälästä ja janosta ovat asioita jotka tulee ehdottomasti myös hyönteisille tarjota.

Eläinten hyvinvointi hyönteiskasvattamoissa

Laajamittainen hyönteisten kasvattaminen on uusi teollisuuden ala, joka tulee kasvamaan huomattavasti tulevina vuosina.

Suomessa kasvua juuri nyt kiihdyttää Eviran marraskuinen (2017) päätös avata markkinat hyönteisperäisiä raaka-aineita sisältäville tuotteille. Hyönteisiä kasvatetaan laajamittaisesti ruoaksi, mutta myös eläinrehuksi erityisesti kalankasvattamoille.

Maailmalla tunnetaan yli 2000 ruoaksi kelpaavaa hyönteislajia, mutta hyönteisteollisuus on keskittynyt vahvasti vain muutamaan lajiin jotka ovat: Jauhomato (Tenebrio molitor) mustasotilaskärpänen (Hermetia illucens) ja kotisirkka (Acheta domesticus).

Hyönteisiä markkinoidaan ympäristöystävällisenä proteiininlähteenä ja vaihtoehtona perinteisille lihatuotteille. On selvää että lehmään, possuun tai broileriin verrattuna hyönteiset kuluttavat huomattavasti vähemmän tilaa, rehua ja vettä, mutta asia johon ei ole selkeää vastausta on hyönteiskasvatuksen eettisyys.

Eläinten hyvinvointia lähestytään kysymällä toteutuvatko seuraavat viisi asiaa:

  • Vapaus nälästä ja janosta

  • Vapaus epämukavuudesta

  • Vapaus kivusta, vammoista ja sairauksista

  • Vapaus normaaliin käyttäytymiseen

  • Vapaus pelosta ja kärsimyksestä

Peruslähtökohta sille, miksi perinteisillä eläinfarmeilla nämä vapaudet eivät toteudu on, että on halvempaa jättää ne toteuttamatta. Luonnottomat ja stressaavat ympäristöt vaikuttavat tuotantotehokkuuteen jossain määrin, mutta käytäntö on näyttänyt, että on edullisempaa jättää nämä asiat huomiotta.

Hyönteisfarmeilla on tilanne on erilainen. Vielä kun hyönteiskasvatus teknologiat ja alan tietotaito ovat alkutekijöissään, on taloudellisesti kannattavaa tarjota hyönteisille kaikki viisi vapautta.

Mitä enemmän luonnollista ympäristöä kasvattamo muistuttaa, sitä terveempinä hyönteiset pysyvät, sitä enemmän ne tuottavat munia ja kasvavat nopeammin. Toisin kuin lehmiä ja muita yleisesti kasvattettua eläimiä, hyönteisiä ei voi rokottaa ja lääkkeitäkin on todella vähän tarjolla. Tämä johtuu siitä että tarvetta hyönteislääkkeille ei ole aikaisemmin laajamittaisesti ollut. Hyönteistautien tutkijoita löytyy maailmasta kourallinen, hyönteislääkäreitä sitäkin vähemmän.

Vaikka yleisesti ottaen hyönteisfarmit tarjoavat eettisen ympäristön, muutama poikkeus löytyy.

Jauhomatoja voidaan estää siirtymästä seuraavaan metamorfoosin vaiheeseen hormooneja käyttämällä joka johtaa eläimen kasvamisen matovaiheessa luonnottoman isoksi. Tätä käytäntöä on käytetty kun jauhomatoja kasvatetaan lemmikkieläimille, mutta ainakaan vielä ei ole tiedossa että vastaavaa käytettäisiin ihmisruoan tai eläinrehun tuottamiseen.

Toinen poikkeus on aikuisvaiheen hyönteispopulaation sukupuolijakauman monipulointi. Jotta mahdollisimman tehokas munien tuottaminen saavutetaan, voidaan uroksien lukumäärää vähentää, jolloin urokset keskittyvät keskinäisen kanssakäymisen sijaan naaraisiin.

Asia jota lainsäädäntö ei ole huomioinut on tiettyjen hyönteislajien tapa muodostaa yhteisöjä ja joiden yksilöt eivät pysty elämään itsenäisesti. Tälläisiin lajeihin kuuluvat esimerkiksi termiitit, joiden kekoa voidaan kutsua superorganismiksi.

Jos otamme superorganismista osan pois ruoaksi niin, että se jää elämää terveellisesti, tulisiko toimenpide vertautua enemmänkin lampaan kerimiseen kuin lampaan tappamiseen?

Hyönteiset kiertotalouden osana

Hyönteisruoan moraalisen kysymykset voidaan tiivistää seuraavasti: Onko oikein syödä hyönteisiä ja muita eläimiä? Jos ei, niin voidaanko hyönteisten syöminen sallia jos se on ympäristöystävällisempää kuin kasviperäiset tuotteet?

Tarkasti valvotuissa oloissa hyönteisiä voidaan ainakin teoriassa kasvattaa sivu- ja biojätevirroilla.

Biojätteellä kasvatetun hyönteisen hiilijalanjälki on jopa kasviksia pienempi. Kun rehusta ei synny muuta kuin käsittelyyn liittyviä päästöjä, ainoat ympäristöön vaikuttavat toiminnot ovat peruskäyttöhyödykkeet farmilla, pakkaus ja kuljetus.

Kun taas katsomme esimerkiksi soijan kasvatuksen eettisiä kysymyksiä, tulee kasvissyöjän kysyä, tulisiko hänen valita biojätteellä kasvatettu hyönteinen soijan sijaan.

Miten Suomessa opitaan syömään hyönteisiä?

Hyönteisten syönti on useammalle suomalaiselle vieras asia, johon on vaikea suhtautua. Asiaan perehtyneetkään ihmiset eivät tiedä tuntevatko hyönteiset kipua, eivätkä kasvatusteknologiat ole vielä vakiintuneet vielä niin, että näkisimme miten hyönteisiä tullaan kasvattamaan.

Totuttautumisen aiheeseen voi aloittaa ottamalla lasin appelsiinimehua tai pari palaa suklaata: vaikka tuotteiden raaka-aineet käsitellään ennen tuotteiden valmistusta, molemmat sisältävät enemmän tai vähemmän hyönteisten osia ja munia.

Yhdysvaltojen viranomaiset ovat julkaiseet rajat, joiden mukaan 100 grammassa suklaata saa olla maksimissaan 60 hyönteisen jätöstä. Sitrusmehuihin sallitaan myös kokonaisia hyönteisiä ja niiden munia.

Jouluna Suomessa syömme reilusti suklaata ja mandariineja. Pidetään ne hyönteisten munat mielessä, ja annetaan näiden tuotteiden toimia porttina uusien ajatusten sisäänajoon!

ilkka-heinäsirkka

Lisätietoa aiheesta voi lukea seuraavista lähteistä:

“A Bug’s Life”- raportti: http://venik.nl/site/wp-content/uploads/2013/06/Rapport-Large-scale-insect-rearing-in-relation-to-animal-welfare.pdf

Blogi: “Miksi en kannata hyönteisten syöntiä: http://reducing-suffering.org/why-i-dont-support-eating-insects/.

Biojätteen rehukäytön ongelmallisuus: https://ilkkataponen.com/2015/08/20/using-bio-waste-as-feed-for-farmed-insects/